Ensi-ilta: 11.11.2011
Ikäraja: 7
Pituus: 79 min
Ohjaus: Mia Halme
Käsikirjoitus: Mia Halme
Kuvaus: Peter Flinckenberg, Anssi Leino
Ääni: Kirka Sainio
Leikkaus: Samu Heikkilä
Tuottaja: Sonja Lindén/Avanton Productions Oy

LEHDISTÖMATERIAALIT

IKUISESTI SINUN on elokuva huostaanotetuista lapsista. Lasten, heidän biologisten vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa kautta elokuva kertoo arkipäivän rakkaudesta ja kiintymyksestä.

Elokuva kattaa koko sijaishuollon kaaren seuraamalla kolmea eri tarinaa. Pieni lapsi tuodaan vastaanottokotiin, nuori tyttö elää teini-ikäisen arkea sijaisperheessä pitäen myös yhteyttä vankilassa olevaan isäänsä ja viisi vuotta sijaisperheessä asuneille sisaruksille valmistellaan muuttoa takaisin biologisen äidin luo.

IKUISESTI SINUN kuvaa lapsen ja biologisen vanhemman välistä vahvaa, näkymätöntä sidettä. Vanhemmat ikävöivät lapsiaan, vaikka eivät pystyisikään heistä huolehtimaan. Lapset rakastavat vanhempiaan ehdoitta ja kaipaavat näiden tukea ja hyväksyntää. Sijaisvanhemmat yrittävät hoitaa yksinäisyyttä ja paikata läheisyyden puutetta oman jaksamisensa äärirajoilla.

Ohjaajan sana: Mia Halme

Mikä on riittävästi rakkautta lapselle? Ovatko lämmin syli, ruoka ja puhtaat vaatteet tarpeeksi? Voiko kukaan koskaan korvata biologisen vanhemman rakkautta? Onko tärkeämpää rakastaa vai kantaa vastuuta? En tiedä vastauksia.

Kuvatessani huostaanotettuja lapsia ja heidän läheisiään pyrin vähentämään lastensuojelun piirissä olevien ihmisten häpeää. Kaikki biologiset vanhemmat eivät ole päihteiden suurkuluttajia. Yhä useammin he ovat esimerkiksi masennukseen sairastuneita, yksinäisiä äitejä. Keitä tahansa meistä.

En halua kuvata sijaisvanhempia sankareina. Monille heistä sijoitettujen lasten haasteellisuus on tullut yllätyksenä. Useat hakevat sosiaaliapua ja joutuvat pettymään. Osa uupuu täysin.

Lapsen ja vanhemman välisen suhteen särkyminen ja rakastetuksi tulemisen kaipuu tuntuvat kertautuvan sukupolvesta toiseen. Monen huostaanotetun lapsen biologisen vanhemman taustalta löytyy sama läheisen kaipuu. Oletan, että lapsen ja vanhemman välisen biologisen siteen särkymistä ei voi täysin korjata, mutta turvalliset olosuhteet ja mahdollisuus tulla hyväksytyksi voivat lieventää kipua. Elokuvassani haluan kuvata ihmisyyttä, rakastamisen vaikeutta ja rakastetuksi tulemisen välttämättömyyttä.