SUOMI100 - ELOKUVASARJA- ARTHOUSE CINEMA NIAGARA

Itsenäisyytemme juhlavuotta vietetään elokuvienkin osalta monin tavoin. Uusia Suomi100-elokuvia tulee ensi-iltaan useita. Forssan Elävienkuvien teatteri, Pirkanmaan elokuvakeskus (PEK), Päijät-Hämeem elokuvakeskus (PHEK) kokosivat yhdessä Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) kanssa elokuvasarjan, jossa on yksi kotimainen elokuva jokaiselta itsenäisyytemme vuosikymmeneltä. Elokuvista on uudet KAVIn ja PEKn digitaaliset kopiot, jolloin elokuvien alkuperäiset mv-väri- ja äänimaailmat ovat samanlaisia kuin ne olivat elokuvien ensi-iltapäivinä. Kymmenen elokuvan kooste kunnioittaa kotimaisen elokuvan tekijöitä ja katsojia - eihän muualla maailmassa tehdä elokuvia suomalaisille ja suomeksi kuin itsenäisessä satavuotiaassa maassamme.

Ma 27.3. klo 12.00 ja to 30.3. klo 16.30
Kuvia Suomen suuriruhtinaskunnasta, Sylvi (1913) -S- yht. 85 min

Ma 10.4. klo 12.00 ja pe 14.4. (pitkäperjantai) klo 16.30
Mustalaishurmaaja (1929) -S- 62 min

Ma 24.4. klo 12.00 ja la 29.4. klo 14.00
Jääkärin morsian (1938) -K12- 97 min

Ma 15.5. klo 12.00 ja to 18.5. klo 16.30
Kulkurin valssi (1941) -S- 96 min

Ma 5.6. klo 12.00 ja to 8.6. klo 16.30
Kipparikvartetti (1952) -S- 80 min

Ma 3.7. klo 12.00 ja to 6.7. klo 16.30
Komisaari Palmun erehdys (1960) -S- 103 min

Ma 7.8. klo 12.00 ja to 10.8. klo 16.30
Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975 ) -K7- 99 min

Ma 4.9. klo 12.00 ja to 7.9. klo 16.30
Ulvovamylläri (1982) -K7- 95 min

Ma 2.10. klo 12.00 ja to 5.10. klo 16.30
Tulitikkutehtaan tyttö (1990) -K12- 68 min

Ma 6.11. klo 12.00 ja to 9.11. klo 16.30
Pelikaanimies (2004) -S- 90 min

Ma 4.12. klo 12.00 ja to 7.12. klo 16.30
Laulu koti-ikävästä (2012) -S- 90 min Liput: 6,-


 



KUVIA SUOMENA SUURIRUHTINASKUNNASTA
-S- 58 min

Autonomian ajan filmifragmenttien kooste Kuvia Suomen Suuriruhtinaskunnasta perustuu olennaisesti Puolustuvoimien filmiarkistojen löytöihin. Elokuvaan on koottu katkelmia vanhimmista säilyneistä dokumenttimateriaaleista vuosilta 1906 – 1917. Dokumentti antaa historiallisesti arvokkaan kuvauksen tuon ajan elämänmenosta ja itsenäisyytemme aamunkoitosta.

Materiaali katsellessa alkaa huomaamattaan sovitella paikkoja tähän päivään ja hakemaan yhtymäkohtia näkemänsä perusteella. Mannerheimin tie, Esplanadi, Korkeasaari ovat paikkoina kaikille tuttuja joihin muistikuvat varmasti kaikilla vievät. Kuvaajat ovat halunneet tallentaa rainalle myös sen ajan tärkeitä tapahtumia tuleville sukupolville, kuten keisari Nikolai II vierailusta suomen suuriruhtinaskunnassa, Rauhankappelin vihkijäisistä, Leo Mechelin hautajaisista sekä Westkustenin haaksirikko Vaasan edustalla 1913. Myös tavallisen kansan kiinnostuksen kohteet tuodaan näyttävästi esille kuten, uudenajan ihme automobiili. Kamera kiertää niin silakkamarkkinoilla, pikaluistelukilpailuissa, uimanäytöksessä ja seuraa vapun viettoa. Teollista toimintaa nähdään mm. Tampereelta, sekä kuvasarja Gottfried Strömbergin sähkötehtaalta.

Materiaali on kiinnostavuudessaan omaa luokkaansa ja sitä olisi toivonut säilyvän enemmänkin katseltavaksi. Filmien laatu on säilynyt ällistyttävän hyvin meidän päiviimme asti. Koosteessa on suomen ja ruotsinkieliset välitekstit, joissa sisältö, alkuperä ja valmistajat mainitaan.








Teuvo Puro :
SYLVI
(1913) -S- 27 min säilynyt osa -ensi-ilta 24.2.1913
Käsikirjoitus: Teuvo Puro. Perustuu Minna Canthin näytelmään Sylvi vuodelta 1893
Pääosissa: Teuvo Puro, Aili Rosvall, Teppo Raikas, Olga Salo, Ester Forsman, Olga Leino, Eero Kilpi, Jussi Snellman

Teuvo Puron ohjaama melodraama Sylvi (1913) on ensimmäinen suomalainen kokoillan näytelmäelokuva. Se on myös ensimmäinen filmatisointi Minna Canthin samannimisestä näytelmästä (toinen 1944). Orpo Sylvi (Aili Rosvall) on naimisissa itseään vanhemman huoltajansa Aksel Vahlin (Teuvo Puro) kanssa, mutta rakastaa intohimoisesti lapsuudenystävänsä Viktor Hovingia (Teppo Raikas). Vaikea tilanne ajaa Sylvin epätoivoisiin tekoihin. Elokuvan säilyneistä kohtauksista on rekonstruoitu noin 27 minuuttinen, selittävin tekstein varustettu versio.







Valentin Vaala:
MUSTALAISHURMAAJA
(1929) -S- 62 min - ensi-ilta 4.11.1929
Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Theodor Tugai
Pääosissa: Theodor Tugai, Meri Hackzell, Hanna Taini, Alli Riks, Bruno Laurén, Waldemar Wohlin

Valentin Vaalan ohjaamassa ja yhdessä Theodor Tugain alias Teuvo Tulion kanssa käsikirjoittamassa mykkämelodraamassa Mustalaishurmaaja (1929) romanileirin kaunottaret Akris (Hanna Taini) ja Glafira (Alli Riks) kilpailevat nuoren hurmurin, Manjardon (Tugai) suosiosta. Manjardo kuitenkin vain leikittelee naisten kanssa; hänen edesmennyt isänsä on sopinut, että nuorukainen menee naimisiin Esmeraldan (Meri Hackzell) kanssa. Järjestetty liitto ei ole mieleen sen enempää Manjardolle kuin Esmeraldallekaan, joka rakastaa Feriä (Bruno Laurén). Pian nuoren viisikon intohimot pääsevät valloilleen ja tunteet roihuavat täydellä liekillä.





Risto Orko:
JÄÄKÄRIN MORSIAN
(1938) -K12- 97 min - ensi-ilta 27.2.1938
Käsikirjoitus: Sam Sihvon laulunäytelmän pohjalta Risto Orko, Ilmari Unho Pääosissa: Tuulikki Paananen, Ritva Aro, Tuli Arjo, Kullervo Kalske, Tauno Palo, Urho Somersalmi

Risto Orkon ohjaama sotadraama Jääkärin morsian (1938) on toinen Sam. Sihvon samannimiseen näytelmään perustuvista filmatisoinneista (ensimmäinen 1931). Vuosiin 1916–17 sijoittuvassa versiossa Saksan 27. Kuninkaallinen Jääkäripataljoona on palaamassa rintamalta Libauhun. Jääkärikorpraali Martti Kari (Kullervo Kalske) ihastuu junamatkalla liiviläiseen tanssijattareen Sabinaan (Tuulikki Paananen), johon on iskenyt silmänsä myös paroni Rolf Lichtenstein (Erkki Uotila). Vakoilijoiden juonet ja sota luovat varjoja kauniin tanssijattaren ja komean jääkärin suhteen ylle.






Toivo Särkkä:
KULKURIN VALSSI
(1941) -S- 96 min- ensi-ilta 19.1.1941
Käsikirjoitus: Mika Waltari Pääosissa: Ansa Ikonen, Regina Linnanheimo, Tauno Palo

Toivo Särkän ohjaama ja Mika Waltarin käsikirjoittama Kulkurin valssi (1941) perustuu J. Alfred Tannerin sanoittamaan samannimiseen musiikkikappaleeseen. 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvassa romanttisessa kulkurielokuvassa suomalainen vapaaherra Arnold (Tauno Palo) suututtaa Pietarissa ruhtinas Avertsejevin (Uno Wikström) päihittämällä hänet sekä korttipelissä että naisten suosiossa. Kaksintaistelun jälkeen Arnold pakenee Suomeen, missä hän saa turvapaikan ensin sirkuksesta ja sitten mustalaisten parista. Hurmuri valloittaa akrobaatti Cleon (Laila Jokimo) ja mustalaiskaunotar Rosinkan (Regina Linnanheimo), eikä kreivitär Helenakaan (Ansa Ikonen) voi vastustaa komeaa kulkuria.





Ville Salminen:
KIPPARIKVARTETTI
(1952) -S- 80 min -ensi-ilta 5.9.1952
Käsikirjoitus: Reino Helismaa Pääosissa: Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, Liisa Tuomi

Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama komediallinen musiikkielokuva Kipparikvartetti (1952) on suositun mieslauluyhtyeen nimikkoelokuva. Säveltäjä ja ohjelmatoimiston johtaja Harri Vuorivirta (Eero Roine) perustaa kvartetin, jonka jäseneksi hän saa Apon (Auvo Nuotio), Teikan (Teijo Joutsela), Kaukon (Kauko Käyhkö) ja Ollin (Olavi Virta). Ollin rakastetun, Raijan (Liisa Tuomi) idean mukaan kokoonpano nimetään Kipparikvartetiksi.

 

Matti Kassila:
KOMISARIO PALMUN EREHDYS
(1960) -S- 103 min - ensi-ilta 9.9.1960
Käsikirjoitus: Mika Waltarin romaanin pohjalta Matti Kassila Pääosissa: Joel Rinne, Matti Ranin, Leo Jokela, Elina Pohjanpää, Elina Salo, Pentti Siimes, Jussi Jurkka

Yleisradion kriitikkokyselyssä vuonna 2012 kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi äänestettiin Komisario Palmun erehdys (1960), jonka Matti Kassila ohjasi Mika Waltarin romaanin pohjalta. Siinä tasapainotellaan unenomaisen varmasti jännityksen ja komiikan välisellä vaikealla rajavyöhykkeellä.


 


Risto Jarva:
MIES, JOKA EI OSANNUT SANOA EI
(1975) -K7- 99 min - ensi-ilta 21.11.1975
Käsikirjoitus: Jussi Kylätasku Pääosissa: Antti Litja, Kirsti Wallasvaara, Matti Ruohola

Risto Jarvan rakastetussa värikomediassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) ovat pääosissa Antti Litja ja Kirsti Wallasvaara. Lähes 40 vuoden takaista Helsinkiä kuvaavassa elokuvassa on painava yhteiskunnallinen sanoma – kysymys elävän kaupunkimiljöön pelastamisesta. Kuvauspaikkana oli puu-Vallila. Mies, joka ei osannut sanoa ei oli Risto Jarvan ensimmäinen värielokuva viiteen vuoteen, ja ensimmäinen komedia vuonna 1965 valmistuneen Onnenpelin jälkeen. Suunnanmuutos todettiin Filminorissa välttämättömäksi, sen jälkeen kun Jarvan elokuvat Kun taivas putoaa... (1972) ja Yhden miehen sota (1974) olivat teatterikierroksellaan keränneet yhteensä vain vajaat 30 000 katsojaa. Alkuperäiskäsikirjoitus syntyi ohjaajan, Jussi Kylätaskun ja Kullervo Kukkasjärven yhteistyönä, ja tuotannon rahoitus järjestyi opetusministeriön vuosina 1974-1975 myöntämän yhteensä 400 000 markan ennakkotuen ja Mainos-TV:n televisiointioikeuksien ennakko-oston turvin. Jälkikäteen elokuva sai 50 000 markan laatutuen ja äänittäjä Tuomo Kattilakoski osittain tämän elokuvan ansiosta 2 000 markan henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Jusseilla palkittiin elokuvan käsikirjoitustyöryhmä sekä miespääosan esittäjä Antti Litja. Mies, joka ei osannut sanoa ei kuvattiin lähes kokonaisuudessaan kesällä 1975 Vallilan puukaupunginosassa Helsingissä. Elokuvan loppujaksossa on mukana yksi syystalven näkymä.


 


Jaakko Pakkasvirta:
ULVOVA MYLLÄRI
(1982) -K7- 95 min -ensi-ilta 5.11.1982
Käsikirjoitus: Arto Paasilinna, Jaakko Pakkasvirta Pääosissa: Vesa-Matti Loiri, Eija Ahvo, Yrjö Järvinen

Vesa-Matti Loiri esittää kylähullua mylläriä, joka rakastuu maatalousneuvoja Sanelma Käyrämöön (Eija Ahvo pitkän elokuvateatterielokuvan debyytissään). Ulvova mylläri oli Arto Paasilinnan tekstien neljäs elokuvasovitus. Sitä edelsivät Risto Jarvan Jäniksen vuosi (1977), Hannu Kahakorven tv-elokuva Onnellinen mies (1979) ja Paasilinnan alkuperäisaiheeseen perustunut Natalia (1979). Sittemmin Paasilinnan romaaneja ovat filmanneet Jouko Suikkari Hirtettyjen kettujen metsä, 1986) ja Ere Kokkonen (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, 1996; Hurmaava Joukkoitsemurha, 2000). "Perisuomalaisen hulluuden ylistys", määriteltiin Ulvovaa mylläriä lehdistötiedotteessa eräänlaisena alaotsakkeena. Kuvausvaiheessa ohjaaja-käsikirjoittaja Jaakko Pakkasvirta luonnehti: "Ulvova mylläri on ehkä hyvinkin kantaaottava elokuva virkavaltaisuutta vastustaessaan ja yksilön oikeuksia puolustaessaan. Silti painottaisin sitä kansankomediana, jossa tietyt suomalaisuuden peruspiirteet naurattavat." "Kohta sotien jälkeen", ilmoittaa Paasilinna Gunnar Huttusen seikkailujen ajankohdan. "Tapahtuu menneisyydessä, joskaan ei kovin kaukaisessa", määritellään elokuvan käsikirjoituksessa. Poliisin virkapukujen ja setelirahojen perusteella elokuva voidaan sijoittaa aikaan ennen 1950-luvun puoltaväliä. Helsingin kaupunginteatteriin kiinnitetylle Eija Ahvolle (s. 1951) Ulvovan myllärin naispääosa merkitsi ensiesiintymistä elokuvassa. Vesa-Matti Loirin ja Ahvon suoritukset tunnustettiin Jussien jaossa ja myös yleisö suosi elokuvaa: 100 000 katsojan raja ylittyi reilusti. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.






Aki Kaurismäki:
TULITIKKUTEHTAAN TYTTÖ
(1990) -K12- 68 min -ensi-ilta 12.1.1990
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki Pääosissa: Elina Salo, Esko Nikkari, Kati Outinen, Vesa Vierikko Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus

Onnettomissa perheoloissa äitinsä (Elina Salo) ja isäpuolensa (Esko Nikkari) kanssa asuva yksinäinen Iris (Kati Outinen) työskentelee tulitikkutehtaassa ja unelmoi suuren rakkauden löytämisestä, romanttista kirjallisuutta vapaa-aikoinaan ahmien. Tansseissa kukaan ei pyydä tätä kanssaan lattialle kunnes eräänä iltana Iris kohtaa juppimaisen Aarnen (Vesa Vierikko). He viettävät keskenään yhteisen yön ja Iris erehtyy luulemaan heidän välillään olevan todellista rakkautta, tullen myös vahingossa raskaaksi. Aarne yrittää selviytyä tilanteesta rahalla ja käskee Iristä ”hankkiutumaan toukasta eroon”. Iris juoksee auton alle ja vauva kuolee. Kosto alkaa kiteytyä sorretun naisen mielessä ja tämä ostaa apteekista rotanmyrkkyä, menee Aarnen luokse ja myrkyttää miehen. Iris tappaa rotanmyrkyllä muutkin vihollisensa ja elokuvan lopussa poliisit tulevat vangitsemaan hänet tulitikkutehtaan liukuhihnan ääreltä.
 

Liisa Helminen:
PELIKAANIMIES
(2004) -S- 90 min -ensi-ilta 17.12.2004
Käsikirjoitus: Leena Krohn, Liisa Helminen, William Aldridge, Helena Anttonen ja Anniina Enckell Pääosissa: Pelikaanimies: Kari Ketonen Emil: Roni Haarakangas Elsa: Inka Nuorgam Talonmies: Jonna Järnefelt Äiti: Liisa Kuoppamäki Isä: Tommi Raitolehto Helena-ballerina: Anu Viheriäranta Vahtimestari: Ismo Kallio Postiljooni: Heikki Kinnunen Näyttämömestari: Jussi Lampi Arvanmyyjä: Kristiina Elstelä

Emil muuttaa äitinsä kanssa maalta kaupunkiin. Maalle vanhaan kotiin jäävät Emilin isä ja koira. Kaupungissa kaikki on uutta, mutta pian Emil tapaa erikoisen henkilön, pelikaanimiehen. Emilin mielestä se on aivan selvästi lintu, mutta aikuiset eivät vain sitä huomaa. Tämä outo lintu pitää kovasti ihmisenä olosta; se kulkee ihmisen vaatteissa, opettelee puhumaan ihmisten tavoin ja hankkii itselleen asunnon sekä työpaikan. Emil alkaa opettaa uutta ystäväänsa lukemaan ja kirjoittamaan. Naapurissa asuva Elsa saa selville Emilin salaisuuden, mutta mitä tapahtuu kun aikuiset saavat selville herra Linnun taustan? Elokuva perustuu Leena Krohnin romaaniin Ihmisen vaatteissa.
 

Mika Ronkainen:
LAULU KOTI-IKÄVÄSTÄ
(2012) -S- 90 min -ensi-ilta 5.4.2013
Päähenkilöt: Tauno Latvalehto ja Kai Latvalehto Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus

Dokumenttielokuva kertoo keski-iän kriisistä, sukupolvien välisestä erosta ja siirtolaisuudesta. Elokuvassa isäTauno Latvalehto ja poika Kai Latvalehto matkustavat autolla Haukiputaalta Göteborgiin, missä perhe asui 70-luvulla. Elokuva on saanut jo useita palkintoja, joiden perusteluissa kehutaan elokuvan olevan erityisen koskettava. Elokuva sekä naurattaa että itkettää. Laulu koti-ikävästä kertoo siirtolaisuuden lisäksi tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta sukupolvesta. Tauno edustaa suuria ikäluokkia ja Kai edustaa 60-70-luvun vapaan kasvatuksen saanutta sukupolvea. Väittäisin, että siinä on suurin mahdollinen ero, mitä kahden sukupolven väliltä voi löytyä. Tässä ajassa on tapahtunut tavattomia yhteiskunnallisia, poliittisia ja teknisiä muutoksia.